kennel Belegerea

Lapponian herder

Suomalainen rotu 

Ryhmä: 5
FCI:n numero: 284
Hyväksytty: FCI XXX
Kennelliiton valtuusto 25.11.2012 

KÄYTTÖTARKOITUS:
Porojen paimennukseen käytettävä koira. 

LYHYT HISTORIAOSUUS:
Saamelaiset ovat jo vuosisatoja käyttäneet lapinporokoiran tyyppisiä koiria porojen paimennukseen. Porokoirien rotuunotto aloitettiin 1950-luvulla, jolloin nykyinen suomenlapinkoira ja lapinporokoira vielä katsottiin samaksi roduksi.
Omaksi rodukseen lapinporokoira erotettiin 10.12.1966, koska oli todettu, että oli olemassa kaksi erityyppistä poroa paimentavaa koiraa. 

YLEISVAIKUTELMA:
Keskikokoinen, selvästi korkeuttaan pitempi paimenpystykorva.
Voimakas luusto ja lihaksisto, jäntevä, ei kuitenkaan saa vaikuttaa raskasrakenteiselta.
Sukupuolileima on selvä.
Karvapeite on kehittynyt arktiseen ilmastoon sopivaksi. 

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
Rungon pituus on noin 10% säkäkorkeutta suurempi. Rintakehän syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta. 

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Oppivainen, rauhallinen, ystävällinen, tarmokas ja palveluhaluinen. Työssään herkkähaukkuinen. 

PÄÄ:
Pitkänomainen. Kuono-osa on hieman kalloa lyhyempi. 
Kallo: Päälaki on vain hieman kupera. 
Otsapenger: Loiva, otsauurre on erottuva ja kulmakaaret selvät.
Kirsu: Musta tai ruskea
Kuono: Kuononselkä suora. Kuono on sekä ylhäältä että sivulta katsottuna tasaisesti kärkeä kohti kapeneva. 
Huulet: Tiiviit. 
Leuat / hampaat: Leuat ja hampaat voimakkaat. Leikkaava purenta. Normaali hammaskaavio. 
Posket: Poskikaaret ovat selvät. 
Silmät: Mieluiten tummat, kuitenkin karvapeitteen väriin sopivat. Eloisat ja melko etäällä toisistaan. Muodoltaan soikeat. Ilme on älykäs, nartulla myös nöyrä. 
Korvat: Pystyt, keskipitkät, melko etäällä toisistaan, tyvestä leveähköt. Ne ovat sisäpuolelta, varsinkin alaosasta, tuuheakarvaiset. Hieman pehmeät korvat sallitaan. 

KAULA:
Voimakas ja keskipitkä, sulavasti lapoihin liittyvä.
Ei löysää kaulanahkaa.

RUNKO: 
Säkä: Erottuva.
Selkä: Voimakas ja lihaksikas.
Lanne: Lyhyt ja lihaksikas.
Lantio: Melko pitkä ja hieman viisto.
Rintakehä: Syvä, pitkä ja tilava, ei kovin leveä.
Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva vain loivasti kohoava. 

HÄNTÄ:
Keskipitkä, tuuhea ja matalalle kiinnittynyt.
Levossa riippuva; liikkeessä selkälinjan jatkeena tai löysällä kaarella, mutta ei saa nousta selän päälle.
Hännän liike voi olla myös pyörivää. 

RAAJAT: 
ETURAAJAT:

Yleisvaikutelma: Vahvat, voimakkaiden lihasten runkoon kiinnittämät, kuitenkin vapaasti liikkuvat. Lihaksikkaat ja hyvin kulmautuneet. Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Lavat: Viistot ja lihaksikkaat.
Kyynärpäät: Eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset, tiiviisti rungonmyötäiset, suoraan taaksepäin suuntautuneet. Kyynärvarret: Pystysuorat.
Ranteet: Jäntevät ja joustavat.
Välikämmenet: Sivulta katsottuna hieman viistot mahdollistaen joustavat liikkeet.
Etukäpälät: Soikeahkot, joka puolelta, myöskin alapuolelta, tiheäkarvaiset. Varpaat hyvin kaareutuneet. Päkiät ovat kimmoisat ja paksut. 

TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Voimakkaasti kulmautuneet. Takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.
Reidet: Pitkähköt, leveät ja lihaksikkaat.
Polvet: Eteenpäin suuntautuneet; polvikulma on selvä.
Kintereet: Melko matalat. Kinnerkulma on selvä.
Välijalat: Melko lyhyet, pystysuorat ja yhdensuuntaiset.
Takakäpälät: Kuten etukäpälät. 

LIIKKEET:
Vapaat, joustavat, väsymättömät ja tasapainoiset. Kestävä ravi. Nopeassa ravissa taipumus yksijälkisyyteen. 

NAHKA:
Kauttaaltaan tiivis, poimuton. 

KARVAPEITE: 
Karva: Peitinkarva keskipitkää tai pitkää, suoraa, melko pystyä, karheaa; pohjavilla hienoa ja tiheää. Karva on usein tuuheampaa ja pitempää kaulassa, rinnassa ja reisien takaosassa.
Väri: Musta eri sävyissään, jopa harmahtava tai parkinruskea. Usein yleisväriä vaaleampaa, harmahtavaa tai ruskehtavaa väriä päässä, rungon alaosassa ja raajoissa. Valkoisia merkkejä voi esiintyä kaulassa, rinnassa ja raajoissa. Pohjavilla on mustaa, harmaata tai ruskehtavaa. 

KOKO:
Ihannesäkäkorkeus uroksilla 51 cm, nartuilla 46 cm, sallittu poikkeama +-3 cm. 

VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.
- epäselvä sukupuolileima
- mustilla koirilla hyvin vaaleat silmät
- kippura, selän päälle kaartuva häntä
- pehmeä, laineikas tai rungonmyötäinen karvapeite
- pohjavillan puute. 

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
- vihaisuus tai liiallinen arkuus
- selvästi epänormaali rakenne ja käyttäytyminen
- ylä- ja alapurenta
- luppakorvat
- värit; sininen, soopeli ja keltainen 

HUOM: 
Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria. 

Finnish lapponian dog

Suomalainen rotu

Ryhmä: 5
FCI:n numero: 189
Hyväksytty: FCI 12.10.2016
SKL-FKK:n valtuusto 29.11.2015

KÄYTTÖTARKOITUS:
Alun perin poronhoitotyössä käytetty paimen- ja vahtikoira. Nykyisin myös suosittu seurakoira. 

LYHYT HISTORIAOSUUS:
Saamelaiset ovat jo vuosisatojen ajan käyttäneet suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria porojen paimennukseen ja vartiointiin Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosissa. Näiden koirien perusteella Suomen Kennelklubi hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäiset rotumerkit vuonna 1945.
Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967.
Rodun tyyppi ja rotukuva alkoivat selkiytyä 1970-luvulla, rotumääritelmää on täsmennetty useita kertoja.
Rodun nimi muutettiin edelleen suomenlapinkoiraksi vuonna 1993.
Rotukuva on vakiintunut nopeasti ja nykyisin rotu on erittäin suosittu pääasiassa koti- ja harrastuskoirana koko Suomessa. 

YLEISVAIKUTELMA:
Keskikokoa hieman pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen, korkeuttaan hieman pitempi, pitkä- ja tuuheaturkkinen koira. 

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
Rinnan syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta.
Kuono on hieman kalloa lyhyempi.
Kallo on hieman leveyttään pitempi, syvyys sama kuin leveys. 

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen. Ystävällinen ja uskollinen. 

PÄÄ:
Voimakaspiirteinen, verrattain leveä. 
Kallo: Leveä, päälaki hieman kaartuva. Otsa on melko kaartuva, Selvästi havaittava otsauurre. 
Otsapenger: Selvä. 
Posket: Poskikaaret selvät. 
Kuono: Voimakas, leveä ja suora; sekä päältä että sivuilta katsottuna tasaisesti, mutta vain hieman kapeneva. 
Kirsu: Musta tai ruskea, kuitenkin turkin väriin sopiva. 
Huulet: Tiiviit. 
Leuat/Hampaat: Leuat voimakkaat. Leikkaava purenta. 
Silmät: Tummanruskeat, soikeat. Kuitenkin turkin väriin sopivat. Ilme on pehmeä ja ystävällinen. 
Korvat: Keskikokoiset, pystyt tai taittokorvat, verrattain etäällä toisistaan, tyvestään melko leveät, kolmion muotoiset ja varsin liikkuvaiset, sisältä hyvin karvaiset. Eriparia olevat korvat ovat samanarvoiset pysty- ja taittokorvien kanssa. 

KAULA:
Keskipitkä, voimakas ja tuuhean karvan peittämä. 

RUNKO
Säkä: Lihaksikas ja leveä, vain hieman erottuva. 
Selkä: Vahva ja suora. 
Lanne: Lyhyt ja lihaksikas. 
Lantio: Keskipitkä ja hyvin kehittynyt, vain hieman viisto. 
Rintakehä: Syvä, pitkähkö, lähes kyynärpäiden tasolle ulottuva, ei kovin leveä. Kylkiluut ovat hieman kaarevat, eturinta on selvä, ei kovin voimakas. 
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva vain loivasti kohoava. 

HÄNTÄ:
Suhteellisen korkealle kiinnittynyt, keskipitkä, tuuhea ja pitkäkarvainen. Hännän päässä voi olla J:n muotoinen koukku. Koiran liikkuessa häntä on selän päälle tai kupeelle kiertynyt, levossa se saa olla riippuva. 

RAAJAT:
ETURAAJAT:
Yleisvaikutelma: Vahvaluustoiset, voimakkaat, edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. 
Lavat: Hieman viistot. 
Olkavarret: Samanpituiset kuin lavat. Lavan ja olkavarren välinen kulma on melko avoin. 
Kyynärpäät: Noin rintakehän alareunan alapuolella, suoraan taakse suuntautuneet. 
Ranteet: Joustavat. 
Välikämmenet: Keskipitkät, hieman viistot 
Etukäpälät: Korkeahkot, pikemminkin soikeat kuin pyöreät, tiheän karvan peittämät. Päkiät ovat kimmoisat ja sivulta tiheän karvan suojaamat. 

TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Vahvaluustoiset, voimakkaat, takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Kulmaukset ovat selvät, mutta eivät kovin voimakkaat. 
Reidet: Keskipitkät, leveähköt ja vahvalihaksiset. 
Polvet: Eteenpäin suuntautuneet, polvikulma on melko selvä. 
Sääret: Suhteellisen pitkät ja jäntevät. 
Kintereet: Kohtuullisen matalat. Kinnerkulma on selvä, mutta ei kovin voimakas. 
Välijalat: Lyhyehköt ja voimakkaat. Pystyasentoiset. 
Takakäpälät: Samanlaiset kuin etukäpälät. 

LIIKKEET:
Vaivattomat. Vaihtaa melko herkästi ravin laukaksi. Raajojen liike on yhdensuuntaista. Työskennellessään suomenlapinkoira on ketterä ja nopea. 

NAHKA:
Kauttaaltaan tiivis ja poimuton. 

KARVAPEITE
Karva:
Runsasta, varsinkin uroksilla selvä kaulus. Peitinkarva pitkää, suoraa ja karkeata. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyempää. Pehmeää ja tiheää pohjavillaa on oltava runsaasti. 

Väri:
Kaikki värit ovat sallittuja. Yleisvärin tulee olla hallitseva. Yleisväristä poikkeavaa väriä voi esiintyä päässä, kaulassa, rinnassa, rungon alaosassa, raajoissa ja hännässä. 

KOKO:
Ihannesäkäkorkeus uroksilla 49 cm, nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama + 3 cm.
Tyyppi on tärkeämpi kuin koko. 

VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.
- puutteellinen sukupuolileima
- kevyt pää
- puutteellinen otsapenger
- luppakorvat
- liian voimakkaat tai suorat takaraajojen kulmaukset
- hännän asento jatkuvasti selkälinjan alapuolella
- pohjavillan puute
- makaava karvapeite
- kihara karvapeite
- yleisvärin epäselvyys.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
- ylä- tai alapurenta
- nikamavika hännässä
- täysin luppakorvat
- vihaisuus tai liiallinen arkuus
- selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen

HUOM:
Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria.